Superäijä uskaltaa tuntea ja näyttää sen.

Heidi Väärämäen kolumni Helsingin Sanomissa sai minut pohtimaan parisuhteeni ja tunteiden käsittelyn tärkeyttä omassa kehittymisessäni viime vuosien aikana. Väärämäen kolumni kiteytyi kysymykseen: "Onko niin, että ihmissuhteet, terveys tai hyvinvointi ovat edelleen vuonna 2018 naisten hömppää?" 

Minua ei ole tunnekasvatettu elämäni aikana juuri ollenkaan, tai jos on niin opit eivät ole jääneet minun päähäni. Mikäli vanhempani tai opettajani ovat opettaneet minulle tunteiden käsittelyä niin annettakoon heille siitä kiitos, nuo opit eivät vain jääneet minun apina-aivoihin millään tavalla. Olin painanut hyperaktiivisena noin 25 ikävuoteen asti kunnes useat erilaiset urheiluvammat ja ikävät loukkaantumiset toivat minut kasvotusten omien tunteideni pariin. Oli suorastaan shokeeraavaa tajuta se, että omalla aktiivisuudellani ja urheilulla olin opetellut käsittelemään tunteitani. Käsittelytapana oli käytännössä se, että kun treenaa täysillä niin unohtuu nämä turhat hömpötykset, kuten esimerkiksi tunteet.

Minusta yhteiskunta, rakenteet ja kulttuuri viestivät aika vahvasti sen, että on äijää pitää turpa kiinni tunteista (niin negatiivisistä kuin positiivisistä). Kunnon äijä ei rakkaudesta tai surusta puhu, ainakaan selvinpäin. Nielaset äijä nyt sen itkun kurkkuusi ja lähdet töihin, itkeminen on naisten hommaa. Paskapuhetta sanon minä, jos äijämäisyyttä nyt halutaan jollain tavalla mitata niin superäijä on mielestäni äijä joka tuo tunteensa esiin avoimesti. Vuonna 2018 superäijän pitäisi olla sellainen joka kuuntelee kun kaverilla on paha olla, tuomitsematta. Superäijä halaa kaveriaan ja osoittaa läheisyyttä. Superäijä ehdottaa meditaatiota ja luonnossa liikkumista ryyppyreissun sijaan. Saunaan ei ole pakko mennä olutpullon kanssa vaan mukaan otetaan kookosvettä tai  kombuchaa. Saunassa saa jokainen tuoda avoimesti tunteensa esiin. Superäijä myös tiedostaa satunnaisen ryyppäämisen tarpeen, mutta ehdottaa tilanteen käsittelyä ennen kuin pullo sihahtaa.

Rakenteiden muuttaminen lähtee meistä yksilöistä ja on ollut todella siisti huomata joidenkin trendien positiiviset vaikutukset miesten pehmeiden arvojen käsittelyyn. Vegaaniuden ja joogan suosion kasvu miesten keskuudessa ovat hyviä ensiaskeleita. Vegaanin oletusarvona on myötätunto eläimiä kohtaan ja ympäristöasioiden tiedostaminen, loistavia pehmeitä arvoja. Joogassa henkinen tietoisuus yhdistyy kehon hallintaan ja harjoittamiseen. Joogan harjoittaminen on fyysisesti ja henkisesti haastavaa, ei meidän tarvitse sitä kutsua äijäjoogaksi erikseen. Joogaavat ihmiset ovat kovia tyyppejä ilman "äijä"brändäämistäkin.

Kuulen usein väittämän, että tunteita ei saisi sekoittaa politiikkaan. Toisaalta olen samaa mieltä sen kanssa, ainakin jos puhutaan tunteista perinteisessä käsitteessä. Vihalla on ihmiskunta saanut pahaa aikaan, mutta myös rakkauden nimissäkin on tehty pahoja tekoja. Ehkä tunteiden käsittelyssä tarvitaan uutta käsittelytapaa, tunteet ja tieto tekevät meistä ihmisiä. Tasapainoinen lähestyminen molempia kohtaan ovat mielestäni oikea reitti tulevaan.

Mulle tunteiden tiedostaminen ja esiin tuominen on tuonut enemmän henkistä hyvinvointia kuin yksikään supertiukka treeni mitä oon elämässäni tehnyt. Kovan fyysisen harjoittamisen yhdistäminen pehmeään ja tiukkaan henkiseen tiedostamiseen ovat olleet askelmerkit minulle aitoon hyvinvointiin.