Onnellisen Suomen mittarit

Suomen sosiaaliturvan suurin ongelma on se, että se on liian niukkaa. Esimerkiksi Euroopan neuvosto on toistuvasti kritisoinut maatamme siitä, että perusturvan taso ei riitä elämiseen. Hankalan byrokratian ansiosta sosiaaliturvaa eniten tarvitsevat ihmiset eivät myöskään välttämättä osaa tai kykene hakemaan tukia, joihin heillä on oikeus. Lisäksi Sipilän hallitus on aktiivimallin kaltaisilla toimenpiteillä hankaloittanut yhteiskunnan apua tarvitsevien ihmisten elämää.

Kyykytyksen, nöyryyttämisen ja sanktioiden sijaan tulevaisuuden Suomi tarvitsee mahdollisuuksia ja vapautta ruokkivan vastikkeettoman perustulon. Sosiaaliturvan täytyy olla aidosti kannustavaa ja aktivoivaa. Sosiaaliturvan on sopeuduttava joustavasti ihmisten muuttuviin tuloihin ja tilanteisiin sekä hakuprosessien on oltava selkeitä. Perustulokokeilua tulee laajentaa koskemaan yhteiskunnan kaikissa tilanteissa oleviin ihmisiin ja kokeilu on syytä aloittaa 800 euron suuruisella vastikkeettomalla perustulolla. Kokonaisvaltaisella ja laajalla kokeilulla voidaan tutkia monipuolisesti ja laadukkaasti sen vaikutusta yhteiskuntaamme.

Perustulon rahoitus järjestetään muuttamalla verojärjestelmää. Kun ihmisen tulot ylittävät tietyn rajan, perustulo verotettaisiin vähitellen pois. Tarkat laskelmat tulevaisuuden sosiaaliturvamallin kustannuksista ja vaikutuksista pystytään tekemään laajan kokeilun pohjalta. On kuitenkin selvää, että vastikkeeton perustulo on tulevaisuutta.

Aktiivimallin epäonnistuminen

Sosiaaliturvamme ei kohtaa nykyisen työelämän kanssa kovin hyvin. Työelämässä on käynnissä valtava murrosvaihe, ja nykyinen järjestelmä ei kokonaisvaltaisesti mahdollista ihmiselle keinoja löytää paikkaansa yhteiskunnassa.

Uusimmat tiedot aktiivimallista osoittavat, että yhä useamman työttömän työttömyysetuutta leikataan. Alennettua etuutta saa nyt 39 prosenttia työttömyysetuuden saajista verrattuna huhti-kesäkuun 36 prosenttiin. Erityisen pahasti aktiivimallin leikkuri on iskenyt iäkkäisiin työttömiin. Leikkurin vaikutus on yleisempää, mitä vanhemmasta ikäluokasta on kyse. Aktiivimallin ideana ei pitänyt Sipilän hallituksen perustelujen mukaan olla etujen leikkaaminen. Uusimpien tietojen mukaan aktiivimalli kuitenkin leikkaa yhä useamman ihmisen työttömyysturvaa, eikä sen voida nyt osoittaa johtavan aktivoitumiseen. Aktiivimalli ei itsessään edes palkitse aktiivisuudesta. Aktiivimallin ainoa aktivoiva toimenpide on byrokratian ahdistavien rattaiden lisääntyminen.

Tälle on kuitenkin olemassa vaihtoehto ja se vaihtoehto on perustulo. Se purkaa painostavan ja raskaan byrokratian, antaa vapauden yrittää, ja kannustaa aktivoitumaan itselle tärkeiden asioiden äärelle.

Yhdessäkään maailman perustulokokeilussa ei ole pystytty toteamaan, että vastikkeeton perustulo passivoisi ihmisiä. Myös Suomessa perustulokokeilussa olleet ihmiset sanoivat kokeneensa henkisen hyvinvoinnin ja turvallisuuden kasvua, yrittämisen mahdollisuutta vapauttavaa tunnetta, sekä sisäisen tahdon ja motivaation löytymistä. Vastikkeeton perustulo on sosiaaliturvaa, johon kaikilla on oikeus ja joka ei vaadi ihmiseltä osaamista navigoida byrokraattisen järjestelmän karikoissa.

dsc_3826.JPG

Hyvinvoinnin mittarit

Vastikkeeton perustulo ei yksinään tule antamaan kaikkia ratkaisuja eriarvoistuvaan ja painostavaan yhteiskuntaamme. Yhteiskuntaamme on muutettava suuntaan, jossa sen menestyksen määrittely ei lähde yksinomaan taloudellisesta näkökulmasta. Vaan sen tulee lähteä ihmisten hyvinvoinnista. Köyhyys ja asunnottomuus tulee poistaa. Koulutuksen taso, yhteisöllisyys, taiteen ja kulttuurin arvostaminen ovat hyviä mittareita. Lisänä vielä terveys, vapaa-aika, tasa-arvo tai vaikkapa luonnon tila mittaavat tätä asiaa. Korruptio ja veronkierto eivät voi olla hyväksyttäviä asioita.. Tässä laajassa kokonaisuudessa taloudellinen, tuotettujen palveluiden ja tuotteiden arvo ovat yksi osa.

Monet mittarit, joilla nykyään määritellään valtioiden ja yhteisöjen menestymistä, mittaavat käytännössä vain määrää, eivät laatua. Otetaan esimerkiksi bruttokansantuote (BKT). BKT:n hyvä puoli on se, että se tarjoaa yhden, helposti vertailukelpoisen lukeman. Mutta voimmeko me oikeasti ymmärtää ihmiskunnan vaurauden ja hyvinvoinnin monimuotoista kokonaisuutta tämän yhden lukeman perusteella?

BKT:n näkökulmasta menestyminen tarkoittaa jatkuvaa taloudellista kasvua. Niillä keinoilla, joilla kasvu saavutetaan, ei ole merkitystä. Esimerkiksi rikollisuuden kasvu kasvattaa myös valtion BKT:tä, kun vankienhoitopalveluita ostetaan enemmän. Tai jos julkisen liikenteen tukia leikataan ja ihmiset kuluttavat enemmän polttoaineita yksityisautoiluun, bruttokansantuote kasvaa.

Tulevaisuuden haasteisiin vastaaminen tarkoittaa paitsi hyvinvoinnin mittaamista uusin keinoin, myös kasvun kritisointia. BKT:tä ei alun alkaenkaan muodostettu mittaamaan hyvinvointia, mutta nykyään sitä käytetään siihen. Voimme myös kritisoida BKT:tä siitä, ettei se itseasiassa edes mittaa vaurautta kovin hyvin. Se mittaa tuloja.

Mittaamisen sokeus

Työllisyysaste on myös yksi hyvinvoivan valtion mittari. Valitettavasti kyseisessä mittarissa on puutteena muun muassa se, ettei se mittaa tehdyn työn määrää, vaan työllisten määrää, joka on lukemana osin harhaanjohtava. Työllisyysasteen mittaamisessa työssäkäyväksi lasketaan sellainenkin ihminen, joka tekee vain tunnin ansiotyötä viikossa. Työllisyysasteen tuijottaminen ja sen kasvattamisen tavoittelu saattaa näin ollen lakaista näkyvistä useita tärkeämpiä kysymyksiä, kuten sen, millaisiin töihin ihmiset työllistyvät ja tulevatko he työllään toimeen.

Työllisyysasteen mittaamista vääristää sekin, että kuntouttavan työtoiminnan määrä on moninkertaistunut viime vuosina, ja palvelua käytetään toisinaan väärin “siivoamaan” työttömät tilastoista.Työllisyysasteen yksipuolista kasvattamista ei pidä tavoitella hinnalla millä hyvänsä.

Vaikka työllisyysaste on noussut hallituksen asettamaan tavoitteeseen, on samalla ruoka-apua tarvitsevien ihmisten määrä kasvanut. 7.tammikuuta julkaistussa Helsingin Sanomien kyselyssä 4000 köyhyydessä elävää ihmistä vastasivat tyrmäävästi nykyjärjestelmälle. Byrokratia koettiin painostavaksi. Moniongelmaiset ihmiset putoavat turvaverkon läpi sekä eläkeläis- ja lapsiköyhyys ovat lisääntyneet.

Köyhyys ei johdu luonteen puutteesta. Tosiasiassa köyhyys johtuu ainoastaan rahan puutteesta. Olemme rakentaneet järjestelmän, joka vaatii osallisiltaan rahaa elämiseen. Järjestelmän on vastattava tähän tarpeeseen. Oikeudenmukaisella politiikalla ja arvovalinnoilla köyhyyttä ja sen tuomaa inhimillistä kärsimystä voidaan vähentää tehokkaasti.

Konkreettiset tavoitteet tulevalle hallitukselle.

  1. Hallitusohjelmaan konkreettiset toimenpiteet köyhyyden ja asunnottomuuden poistamiseksi.

  2. Aktiivimallin peruminen.

  3. Laaja vastikkeeton perustulokokeilu.

  4. Sosiaaliturvajärjestelmän yhdenmukaistaminen.

  5. Yhteiskunnallinen tietoisuuden muuttaminen suhtautumisessa työhön.

iikka