Muutos käsissämme

Suomalaisten tämänhetkinen ruuantuotantoketju kattaa käytännössä koko maailman. Ilmastonmuutos tulee aiheuttamaan kuivuutta, satomenetyksiä ja pilaamaan viljelymaita. Tämä tulee heikentämään kansallista ruokaturvaamme, joka on tällä hetkellä erittäin riippuvainen fossiilisista polttoaineista ja fossiiliperäisistä lannoitteista sekä tuontikasveista niin rehuna kuin ihmisravintonakin. Suomen ruokaturvaa on suojeltava esimerkiksi varmistamalla kotimaisen, mahdollisimman hajautetun ruuantuotannon kannattavuus. Suuri osa maailman ruuasta tuotetaan edelleen puutarhaviljelmillä, ja Suomessakin voidaan lisätä kansalaisten mahdollisuuksia omatoimiseen puutarhaviljelyyn puskurin luomiseksi globaaleja ruokakriisejä vastaan. Kaikissa kunnissa kansalaisten mahdollisuuksia omatoimiseen viljelyyn on parannettava esimerkiksi kaavoittamalla kuntiin ja kaupunkeihin yhteisviljelymaita sekä aloittamalla puutarhaviljelyprojekteja kouluissa ja vanhainkodeissa. Tämän kaltainen mielekäs tekeminen myös lisää terveyshyötyjä kansalaisille. Kaupunkiviljely on maailmalla kasvava trendi, joka on rantautumassa Suomeenkin. Voimme helpottaa tätä politiittisilla päätöksillä. Ruokahävikkiä voidaan vähentää suunnitelmallisesti valistuksen ja lainsäädännön avulla. Elintarviketuotteisiin voidaan velvoittaa merkitsemään tuotteen hiilijalanjälki. Pienet tuottajat ja lähiruoka kuitenkin vapautetaan merkintävelvoitteesta.

Luontomme monimuotoisuus vaatii aktiivista työtä

Metsien hakkuita ja fossiilisten polttoaineiden korvaamista puupohjaisilla biopolttoaineilla ei tule tukea. Tämänhetkinen hallitus ajaa biotalouspolitiikkaa, joka tarkoittaa käytännössä köyhtyneen metsäluontomme kuormittamista entistä mittavammilla hakkuilla. Valitettavasti suomalaisten hellimä kansallisromanttinen käsitys valtakunnastamme puhtaan ja ylvään metsän maana ei enää pidä paikkaansa. Tuoreen koko maan kattavan luontotyyppikartoituksen mukaan lähes puolet kaikista luontotyypeistä on uhanalaisia. Uhanalaistumisen syynä on etenkin kuolleen puun määrän ja vanhojen metsien väheneminen. Kaikkialla junien ikkunoista ja moottoriteiden varsilla näkyvä metsä on varjo siitä, miltä monimuotoisen metsän kuuluisi näyttää.

Monimuotoisuuden suojelu on välttämätöntä sekä ihmisten terveyden että ilmastonmuutoksen kannalta. Lajistoltaan kirjava metsä kestää paremmin ilmastonmuutoksen lisäämiä ääri-ilmiöitä, kuten myrskyjä, sekä pystyy reagoimaan ympäristön muutoksiin, kuten uusiin tuholaislajeihin, nopeammin. Monimuotoisessa metsässä liikkuminen tekee tutkitusti hyvää ihmisten terveydelle. Sen tähden kaupunkien ympärillä on usein säästettynä terveempiä metsiä virkistysalueiksi. Kaupungista päin katsottuna virkistysmetsien takana on yksipuolista puupeltoa / talousmetsää, jossa ei ole niin virkistävää liikkua, ja josta esimerkiksi mustikat häviävät kovaa vauhtia. Suomen mustikkakasvustosta on hävinnyt 70 % viime vuosisadalla aloitetun tehometsätalouden seurauksena. Metsätalouden harjoittamisesta Suomessa voidaan tehdä kestävämpää. Metsäpinta-alan säilyttäminen ylläpitää suurta hiilivarastoa, ja säilyttää metsiä hiilinieluina. Suomen metsien suojelun tavoitteeksi on otettava kansainvälisesti sovittu 17 % pinta-ala. Monimuotoisen metsän suojelu on mustikkasatojemme, terveytemme ja tulevaisuutemme suojelua.

hand-3588162_1920.jpg

Globaali vastuu ilmastonmuutoksen hillitsemisessä

Ilmastonmuutosta ei voi enää pelkästään torjua, siihen täytyy myös sopeutua. Se tulee ravistelemaan yhteiskuntia globaalisti. Vaikka tällä hetkellä näyttää siltä, että pahiten tulevat kärsimään maailman köyhimmät maat, joilla on ollut vähiten vaikutusta koko ongelman kehittymiseen, globaalin talouden verkostoissa vaikutukset ulottuvat mantereilta toisille.

Ilmastopakolaisuutta on ehkäistävä niin lopettamalla kehitysavun leikkaukset/lisäämällä kehitysapua kuin kehittämällä yhteiskuntaa, joka ei aiheuta ilmastopakolaisuutta pahentamalla ilmastonmuutosta. Suomi on globaali edelläkävijä monissa asioissa, kuten koulutuksessa, tasa-arvossa ja ekologisesti kestävämmässä teknologiassa, joten voimme olla sitä myös ilmaston kannalta kestävän yhteiskunnan luomisessa. Emme lopeta hammashoidon tai sosiaalipalvelujen tarjoamista lapsille sillä perusteella, että monissa muissa maissa niin ei tehdä. Emme lopeta vedenpuhdistuslaitosten toimintaa sillä perusteella, että monissa maissa niitä ei ole ollenkaan. Esimerkillisyys sen sijaan on johtanut siihen, että suomalaiset ovat alkaneet myymään esimerkiksi koulutusosaamista ja vedenpuhdistusteknologiaa ympäri maailmaa.

Ilmastonmuutos saattaa herättää toivottomuutta, josta yleisin seuraus on koko ongelman kieltäminen. Tämä on inhimillistä, mutta se estää meitä toimimasta kestävämmän yhteiskunnan ja arjen puolesta. Se estää meitä muuttamasta arkeamme kestävämmäksi. Ilmastonmuutoksen hillintä ja yhteiskuntamme järjestelmän muuttaminen on täysin mahdollista. Konkreettisia tavoitteita on lukuisia erilaisia, niin globaaleille yhteisöille, valtioille, kunnille, yrityksille ja yksilöille. Esimerkiksi Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra on julkaissut artikkelin sata yhteiskunnan ilmastotekoa, jossa on niin yksilö- kuin yhteiskunnan tasolla erilaisia konkreettisia toimenpiteitä. Minä päättäjänä nostan seuraavat tavoitteet ja toimenpiteet esiin.

  1. Suomi on päästöneutraali vuoteen 2030 mennessä

  2. Ilmastovaikutukset päätöksentekoon kunta- ja valtiotasolla.

  3. Turpeen ja kivihiilen energiakäytön kieltäminen.

  4. Taloyhtiöille valtion tuki energiaremontteihin.

  5. Yhtenäisen joukkoliikennepalvelun rakentaminen.

  6. Lentovero ja päästötiedot lentoihin pakollisiksi.

  7. Kasvisruoka julkisiin palveluihin ykkösvaihtoehdoiksi.

  8. Ilmastolle haitallisista yritystuista leikataan vähintään puoli miljardia.

  9. EU:n yhteisten tavoitteiden tiukentaminen ja EU:n yhteistyö ilmastopolitiikassa.

  10. Valtion toimivuuden mittaaminen uusilla mittareilla bruttokansantuotteen tilalle.

Ilmastonmuutoksen uhan todellisuuden lisäksi sen ainutlaatuinen mahdollisuus tulevaisuuden yhtenäisen ihmiskunnan perustamiseksi on olemassa.